Miksi virheiden tekeminen ei ole sallittua?

Koronakriisi on muotoutumassa ennen kaikkea viestintäkriisiksi. On turhauttavaa jatkuvasti eri yhteyksissä huomata, että suomalaiseen poliittiseen ja virkamiestason viestintään on pesiytymässä viestinnänkulttuuri, jossa kukaan ei voi sanoa olleensa väärässä tai tehneensä virheitä. Viimeisin osoitus tästä on kuntavaalien siirtäminen. 

Kuntavaaleja ollaan siirtämässä huhtikuulta kesäkuulle perustellusti. Yhdenkään ihmisen terveyttä ei saa vaarantaa vaalien takia! Mutta välittömästi perustelut vaalien siirron takana on voitu kyseenalaistaa. Selvästi ei ole tehty riittävästi, jotta vaalit olisi voitu huhtikuussa turvallisesti järjestää. Vahva valtio on se, jossa demokratia toimii poikkeusoloissakin.  

THL:n mukaan luvut, joihin ministeriö selväsanaisesti päätöksen vaalien siirtämisestä perustaa, olivat mallinnus – eivät aito arvio. Viime kesänä puhuttiin toisen aallon tulemisesta; jo silloin olisi voitu tehdä päätös ennakkoäänestyksen pidentämisestä tai vaalien myöhäisemmästä ajankohdasta. 

Jos oikeusministeriö poliitikkojen ja virkamiesten suulla kykenisi sanomaan, että ovat pyrkineet tekemään kaikkensa mutta eivät ole onnistuneet, kritiikki saattaisi olla ivallista mutta hyväksyvää. Ministeriötasolla ei kuitenkaan mitään virhettä myönnetä tehdyksi ja jyrkästi kiistetään perustellut nuhteet. Olisi helpompi ymmärtää inhimilliset syyt tehtyjen virheiden takana, jos epäonnistuminen edes jollain tavalla tunnustettaisiin.

Tämä pätee kaikkeen poliittiseen viestintään niin koronakriisissä kuin muutenkin. Jos kaikki päätökset ja esimerkiksi rajoitustoimenpiteiden perustelut kerrotaan niin, että perustelut voidaan ymmärtää ja uskoa, silloin ne myös hyväksytään. Kun viestintä on toistuvasti epäselvää ja vaihtelevaa, alkaa luottamus päättäjiin ja virkamiehiin horjua.