Moninaistuva Suomi tarvitsee myös juurensa
Seurakuntavaalien lähestyessä keskustellaan paljon kirkon asemasta, uskonnosta ja kristillisen perinteen merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskustelu ei koske vain kirkkoa, vaan laajemmin sitä, miten oma kulttuurinen ja katsomuksellinen perintömme näkyy tulevaisuuden Suomessa. Samalla Suomi muuttuu ja moninaistuu. Siksi on perusteltua pohtia, vastaako nykyinen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus tulevaisuuden tarpeisiin.
Ajatus kaikille yhteisestä katsomusaineesta ei ole lähtökohtaisesti mieluisa. Nykyisessä mallissa on paljon puolustamisen arvoista. Se antaa mahdollisuuden perehtyä omaan katsomusperinteeseen riittävän syvällisesti ja ymmärtää sen eettisiä lähtökohtia. Samalla on kuitenkin tunnustettava, että yhä moninaisemmassa Suomessa on tärkeää tuntea erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia sekä oppia keskustelemaan niiden välillä.
Lisäksi on pidettävä huolta omien juuriemme tuntemisesta. Kristinusko ja kristillinen maailmankatsomus ovat vaikuttaneet monin tavoin Suomen historiaan, kulttuuriin, juhliin, taiteeseen ja käsityksiimme ihmisestä ja yhteisöstä. Myös kristillisen etiikan perintö, kuten lähimmäisenrakkaus, ihmisarvo ja vastuu toisesta ja heikommasta, muodostaa merkittävän osan suomalaisesta ja eurooppalaisesta arvoperinnöstä.
Omien juurien tunteminen ei ole ristiriidassa moninaisuuden kanssa. Päinvastoin: muita katsomuksia on helpompi ymmärtää, kun tunnemme myös oman yhteiskuntamme kulttuurisen ja katsomuksellisen perustan.
Jos katsomusopetusta uudistetaan, muutoksen pitää olla harkittu. Yhteistä opetusta voidaan lisätä, mutta ei niin, että katsomusten syvällinen tuntemus heikkenee tai järjestelmästä tulee nykyistä raskaampi ja kalliimpi. Siksi Opetushallituksen kehittämisryhmän ajatus osittain integroidun katsomusopetuksen kokeilemisesta on perusteltu tapa edetä vaiheittain, kerätä kokemuksia ja arvioida muutoksen vaikutuksia.
Tulevaisuuden katsomusopetuksessa tärkeintä ei ole kiirehtiä kohti yhtä mallia. Olennaista on, että tulevat sukupolvet oppivat kohtaamaan erilaisia katsomuksia avoimesti, arvostavasti ja ymmärtäen. Mutta ensiarvoisen tärkeää on tuntea omat juuremme ja se kulttuurinen ja aatteellinen perintö, jonka varaan suomalainen yhteiskunta on rakentunut.
Kirjoitus on julkaistu muun muassa ESS Viikko -lehdessä 7.10.2026.