Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 8.6.2026
Kun lahtelainen kävelee kotinurkillaan ja huomaa valaistukseltaan riittämättömän kulkuväylän, hoksaa koirapuistolle otollisen alueen tai äkkää epäkäytännöllisen paikan, johon penkki tekisi ihmeitä, hän ajattelee yksinkertaisesti: tämän voisi tehdä paremmin.
Juuri tällaiseen ajatteluun osallistuva budjetointi vastaa ja antaa tavalliselle lahtelaiselle mahdollisuuden sanoa ääneen, mitä arjessa, koulujen pihoilla, lenkkipoluilla ja lähiöiden keskellä oikeasti tarvitaan.
Lahdessa osallistuva budjetointi on tämän käsittelyssä olevan arvioinnin mukaan kasvanut kokeilusta vakiintuneeksi toimintatavaksi. Hyvä! Se on tuonut näkyviä parannuksia kaupunkilaisten arkeen ja tarjonnut konkreettisen tavan vaikuttaa omaan ympäristöön.
Mutta osallistuva budjetointi ei saa olla kaupungille mikään kiva demokratia-aiheinen askartelunurkkaus. Jos ja kun lahtelaiset käyttävät aikaansa ideointiin, kommentointiin ja äänestämiseen, kaupungin pitää myös kuunnella entistä paremmin niin, että osallistumisella on todellista merkitystä.
Juuri siksi käsittelyssä olevan raportin tärkein viesti on mielestäni tämä: Osallistuva budjetointi tuottaa paljon tietoa siitä, mitä asukkaat näkevät, kokevat ja tarvitsevat. Tätä tietoa ei kuitenkaan vielä hyödynnetä riittävän järjestelmällisesti kaupungin omassa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Samalla on muistettava, ettei osallistuva budjetointi saa muuttua ohituskaistaksi asioille, jotka kaupungin pitäisi joka tapauksessa hoitaa.
Kannatan osallistuvan budjetoinnin jatkamista. Mutta kannatan sitä niin, että seuraava vaihe ei ole vain totutun toistamista. Osallistuvasta budjetoinnista pitää tehdä kaupungille parempi kuuntelujärjestelmä. Sen avulla voidaan ymmärtää täsmällisemmin, missä lahtelaisten arki tökkii, missä turvattomuus näkyy ja missä ympäristö kaipaa kohennusta. Samalla se voi auttaa tunnistamaan tilanteet, joissa pienellä investoinnilla saadaan aikaan paljon hyvää – tai joissa kaupungin oma perustoiminta tarvitsee ryhtiliikettä.