Kesälomakeskustelussa pitäisi puhua ennen kaikkea oppimisesta
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) on tarkentanut ehdotustaan koulujen kesälomien siirrosta. Hän esittää huhtikuulle yhtä lisälomaviikkoa (esim. Svenska YLE 3.5.2026).
Kun koulujärjestelmää uudistetaan, pitäisi se tehdä ensisijaisesti pedagogisin perustein ja asiantuntevasti. On varsin kummallista, että opetuksesta vastaava ministeri ehdottaa lomien siirtoa – ja lisälomaviikkoa toiseen kohtaan lukuvuotta – perusteilla, jotka eivät ensisijaisesti liity opetukseen ja oppimiseen.
Elinkeinoelämän näkökulmasta esitetyt perustelut ovat ymmärrettäviä: elokuu lomakuukautena – edes osittain – voisi kohentaa kansantalouttamme. Muun Euroopan rytmiin hakeutuminenkaan ei ole huono argumentti. Tässä taloustilanteessa jokainen kivi on syytä kääntää.
Silti kaikki nivelvaiheisiin, mahdollisiin muutoksiin ja nykytilaa hankaloittaviin rakenteisiin liittyvät kysymykset – esimerkiksi jatko-opintohakujen osalta – tuskin ratkeavat pelkästään muuttamalla koulujen loma-aikoja. Koulujen lomista puhuttaessa on lisäksi olennaista muistaa, että kyse on eri kouluasteista ja niiden erilaisista tarpeista.
Jos uudistetaan, pitäisi uudistaa kunnolla ja rauhassa niin, että lopputulos on selvästi nykyistä parempi. Laitetaan koko järjestelmä uusiksi: tarkastellaan pakollisten koulupäivien määrää, uskalletaan arvioida uudelleen nykyinen kahden lukukauden malli ja pohditaan esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin liittyvää työtä ja rakennetta kokonaisvaltaisesti. Ennen kaikkea uudistustyössä pitäisi huomioida se, miten suomalainen koulu vastaa tämän ajan oppimisen tarpeisiin. Nyt vaikuttaa siltä, että halutaan hajottaa jotain, mikä ei ole rikki. Puolittaisiin ratkaisuihin ei kannata tyytyä.
Teksti on julkaistu myös esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomissa 9.5.2026.