Sukka suuhun, jos suusta ei tule somaa suomea – myös jääkiekkopeleissä!

Turkoosin ja mustan sävyihin pukeutunut ihmisvirta soljuu innostuneena kohti Isku Areenaa. Hetki ennen pelin alkua mahtipontinen musiikki saattelee ritarillisen joukkueen jäälle. Tunnelma on odottava, suorastaan hurmoksellinen. 

Pelicansin kotipelit ovat muutakin kuin urheilua. Ne kokoavat eri-ikäiset fanit, penkkiurheilijat ja paikallisasukkaat saman katon alle sekä nauttimaan urheilusta että kokemaan jotain urheilua suurempaa – ja sen jonkin kokeminen onnistuu vain paikan päällä.

Pelin alkaessa tiivistynyt jännitys purkautuu. On iloa, riemua – toisinaan pettymyksiä ja harmia. Monenlaiset tunnekokemukset kuuluvat jokaiseen urheilujuhlaan. Kiinnostavaa jääkiekko-otteluissa ei ole pelkästään se, mitä kentällä tapahtuu. Yleisön kaikkinainen oleminen kiinnostanee monia areenavieraita toisinaan jopa enemmän kuin itse peli.

Pelicansin fanikatsomossa on valtaisa määrä ihailtavan sitoutuneita kannattajia. Vaan joka kerran peliin mennessäni ihmettelen, mikä saa aikuiset ihmiset kiroamaan, manaamaan ja huutamaan äitinsä sukuelintä ääneen, kun samaan aikaan hallissa on merkittävä määrä lapsia ja nuoria.

Eivätkä yksittäiset huudot riitä. Koko fanikatsomo huutolaulaa emän ulkosynnyttimiä kutsuen ja luonnehtii vastustajaa ulostekuvailuin.

Tämä saa minut kovin surulliseksi. On rumaa, millaista käytöskulttuuri jääkiekkopeleissä toistuvasti pahimmillaan on.

Lahen Turkoosin netistä löytyvässä laulukirjassa yhtä laulua lukuun ottamatta laulut ovat omaa erityisyyttä korostavia – ja niin on hyvä ollakin! Miksei otteluissakin voitaisi jatkossa Mansen vihaamisen sijaan ennemmin laulaa: ”Jos sä Pelsuu digaat, kätes yhteen lyö”?

Toivon ja pyydän: Keskitytään kannustamaan omia. Lauletaan ylpeänä lahtelaisesta, turkoosista, mustavalkoisesta. Jätetään vastustajajoukkueen haukkuminen, ruma käytös, buuaaminen ja irvokas kielenkäyttö yksityisempiin tilanteisiin. Vihaamisella ja muiden alas painamisella ei muuallakaan elämässä saavuteta lopulta mitään hyvää. 

Teksti on julkaistu myös esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomissa 4.1.2025.